"Kussa pohjasi jalalla, kalahauat kaivaeli; kussa ilmaan…"
kuului Akselin ääni edeltä.
Saapuessaan rantapolulle, joka johti saunalle, he näkivät emännän ja pikkutyttöjen puuhailevan rakennuksen edustalla.
"Parhaiksi tulitte. Kylpy on valmis", huusi heille Laila, joka äidin ja
Marin kanssa oli valmistanut kylvyn niittymiehille.
Kylvyn ja aterian jälkeen tuli Eeva, iltatyöt tehtyään, Kaarlon luo. Kaarlo oli luvannut opastaa kirjoituksessa. Eevan posket punoittivat saunoituksen jälkeen kuin mansikat, ja muutenkin hän näytti niin ihmeen somalta. Mutta Kaarlo oli huomaavinaan, että hänen silmissään oli jokin alakuloinen ilme, ja että ääni ei soinut niin kirkkaalta kuin päivällä.
"Mutta se sinun runosi, Eeva? Nyt sinun pitää se minulle lukea!"
Hän seisoi aivan Eevan edessä ja silitteli hänen hiuksiaan kämmenellään.
"Se on niin ruma", sanoi Eeva, mutta ajatuksissaan hän pisti kätensä
Kaarlon takinnappiin ja pyöritteli sitä sormillaan.
"Sano vain! Olkoon kuinka ruma hyvänsä!"
"Oikein omaksiko minä saan 'Kalevalan?'"