"No, jo te parhaan paikan löysittekin! Ei tämän meidän järvemme kautta kesän aikana kulje kukaan ihminen. Tämä on vähän syrjässä kulkuteistä kesällä, mutta talvella pitävät poromiehet jälkeä auki kevätpuoleen asti…"
"En minä ketään kaipaakaan. Sitä hauskempi, kun ei näe ketään vierasta."
"No, on se kummaa. Mutta mitäpä siitä on hyvää ihmisten näkemisestäkään. En minä vain ole ikävöinyt enkä kauppoja katunut, kun aloin katsella paikkaa tänne Illinginjärven rannalle. Ei kukaan tänne silloin halunnut, kun tämä oli niin syrjässä eikä vesiä pitkin päässyt kulkemaan. Mutta nyt kyllä jo monet kadehtivatkin. Kun poikasena täällä kuljin otusta hakemassa, yövyin usein tähän järven rantaan… juuri tuonne, johon kartanoa sitten aloin rakentaa. Minua miellytti järvi… se on saivovetinen ja kalarikas… ja miellyttivät maatkin ja järvenrannan lihava multa. Kun muualla ensimäiset syyshallat panivat mustikat, säilyivät ne siinä syyspakkasiin asti. Siitä ymmärsin, ettei paikka ollut hallanarka, ja se minua innostutti."
Heikki vetäisi sikaaristaan vahvan sauhun ja sanoi sitten:
"Enkä saata moittia, että halla olisi viljaani hätyytellyt…"
Kaarlo seurasi Heikin puhetta mielenkiinnolla. Kummallinen mies tämä Heikki! Juro oli ollut kirkolla, vähäpuheinen välillä, mutta kun oli tultu tänne kiveliöön ja päästy kahden kesken, oli muuttunut puheliaaksi. Ja käynyt muutenkin miellyttävämmäksi. Kaarlo huomasi vasta nyt, että Heikillä oli kauniit, tuntehikkaat silmät ja säännölliset, miehekkäät kasvot, vaikka ne nyt olivat harvan parransängen peitossa. Epäilemättä oli Heikki nuorena ollut komea, miellyttävä mies. Eikä tainnut olla niin lahjatonkaan kuin Kaarlo oli luullut. Häntä alkoi Heikki yhä enemmän ja enemmän miellyttää, ja hän havaitsi alinomaa uusia puolia Heikissä.
Kun he olivat tuokion tupakoineet äänettöminä, nousi Heikki ja arveli:
"Jospa sitten katkaisemme tämän lopunkin taivalta."
Ja kun olivat jo lähteneet sinnepäin, missä vesiä näkyi vilkkuvan, sanoi Heikki:
"Menkää sitten sinne meille, niin kyllä siellä toimitetaan vuode vieraalle… Minä käyn vielä venevalkamassa…"