"Täällähän elää paljaasta ilmasta", naurahti hän. "En ole koskaan tuntenut itseäni näin terveeksi…"
"Terveinä mekin täällä olemme pysyneet."
Kaarlo koettaa haastella jotakin hauskaa, mutta ei hymähdä Akselikaan. Suurin, totisin silmin poika katselee ja on kuin tahtoisi laueta itkuun.
"Jouluksi minä lähetän Akselille kuvakirjan ja pikkutytöille myös."
Mutta ei huvita sekään poikaa.
"Tulkaa sitten vain kesäksi", pyysi poika pitkän väliajan perästä.
"Varmaan tulen."
Eevan silmissä on yhä kostea kiilto, ja Kaarlosta näyttää kuin hänen hento povensa kohoilisi tuskasta.
"Jos te ette muistakaan minua!"
Eeva puhuu hiljaisella äänellä.