"Mutta millä me soudamme järven yli? Eihän näy venettä tällä rannalla…"
"Tällä sauhulla me veneen saamme, jahka huomaavat", sanoi Heikki.
Kaarlo ymmärsi nyt vasta, mitä varten Heikki oli sytyttänyt tulen.
"Tämä on siis jonkunlaista langatonta sähköttämistä", nauroi hän, sillä ensi kertaa eläissään hän näki, miten erämaan asukas ilmoittaa järven yli tahtovansa.
Mitäpä hän olikaan nähnyt kansan elämästä!
"Mutta ellei siellä kukaan ole valveilla?" hän epäili.
"Kyllä sen aina joku huomaa. Eivät ne näin tähän aikaan kesästä nuku öisin täällä päin… Jopahan näkyy Eeva kävelevän venevalkamaan."
Ottaen kiikarin käsilaukustaan katseli Kaarlokin taloon päin.
"Eeva", virkkoi hän. "Onko hän teidän tyttärenne?"
Oli. Eeva oli nyt vanhin lapsista; kaksi vanhempaa, poikia kumpikin, oli nuorena hukkunut järveen, heikkoon jäähän. Nuorempia oli vielä kolme poikaa ja kaksi tytärtä.