Suomalainen nimeltä Haljainen oli usein ryöstöretkillä Norjasta, tuoden mukanaan karjaa ja tavaraa. Lopulta alkoi hän pelätä kostoa ja makasi aina pyssy vieressänsä riihenparsilla. Eräänä päivänä norjalaiset ilmestyivätkin ja ampuivat veljen kuoliaaksi. Mutta kun menivät riihelle hyppäsi Haljainen yhtäkkiä pyssy kädessä heidän keskellensä. Ensi hämmästyksessä ei ehditty häneen kajota, mutta aidan yli miehen livistäissä ammuttiin käsivarteen, josta Haljainen vähät piittasi.
PURO-JUHOIN PEKKA VAIMOINEEN JA VELJINEEN SAVUPIRTTINSÄ EDUSTALLA. ÖSTMARKIN HOLLANTI 1905. Väinö S—n valok.
1600-luvun lopulla ja koko seuraavalla vuosisadalla kävivät suomalaisten olot vainojen tähden mitä kurjimmiksi. Ennen olivat he kaskistansa saaneet jopa 40-kertaisen sadon. Nyt piti kaskiviljelystä harjoittaa vain salassa. Ellei itse pystynyt puolustautumaan, veivät ruotsalaiset ja norjalaiset talonpojat laillisuuden varjolla metsäsuomalaiselta minkä vain käsiinsä saivat. Eipä henkikään suuria merkinnyt. Ihmettelepä sitte, jos seuraavanlainen tarina suomalaisista olisi tosi: Metsäsuomalainen poikineen kävelee saloilla luodikko olalla. Näkee ruotsalaisen ja ampuu läpi kallon. Ammutulla oli vain 8 äyrityistä taskussa. „Olipa synti, kun ei hänellä enempätä ollut“, tuumi poika. „No perkele, olihan hän toki hyvän pyyn veroinen“, tokasi siihen isä.
Kuvaavaa ruotsalaisten julmuudelle ja samalla raukkamaisuudelle on esim. Fryksdalin kihlakunnan käräjäpöytäkirjassa säilynyt tapaus neljän suomalaisen metsästysretkestä. Pekka, Luukas, Paavo ja Mullikka nimiset talonpojat olivat hirvenajon päätettyänsä tehneet metsään nuotion. Koiran haukunnasta olivat ruotsalaiset saaneet vihiä, että saloilla liikkui metsäsuomalaisia. Kahdeksan miestä lähti heitä ahdistelemaan. Mutta nämä olivatkin varuillansa; ei uskallettu heidän kimppuunsa käydä. Tekeydyttiin ystäviksi ja suomalaiset tarjosivat vieraanvaraisesti hirvenpaistia sekä makuutiloja nuotion ääressä. Kun luullaan suomalaisten nukkuvan, käydään heitä murhaamaan. Pekka sai kirveeniskuja ja typertyi makuusijallensa, ennenkuin ehti siitä nousta. Paavo sai myös surmansa. Luukas kätkeytyi, ruumiissaan 11 ammottavaa haavaa, suohon ja palellutti talvipakkasessa jalkansa, mutta jäi silti henkiin. Mullikka pelastui vahingoittumatta ja samoili muille suomalaisille sanomaa viemään. Kun suomalaiset tulivat murhapaikalle, löysivät he Luukkaan purossa seisomasta ja loruamasta: viekää saunaan kylyyn; hän näet luuli höperryksissä puron kohinan saunankiukaan kihinäksi. Ruotsalaiset talonpojat tuomittiin murhasta 40 taalerin sakkoihin, kun oikeus arveli että kahdeksan miehen olisi murhaamattakin pitänyt voida vangita suomalaiset, kun kerran olivat päässeet heidän nuotiollensa.
Ruotsalainen Axelson kertoo Bogenin suomalaismetsiltä muistelman, miten ruotsalaiset 1710 vaiheilla tulivat ja polttivat Akslan suomalaisasutuksen. Kun rakennukset paloivat, pyysi äiti tytärtänsä pelastamaan edes pyhävaatteet aitasta. „Kun niikseen on, niin palakoot nekin“, oli tämä vainen vastannut.
Vielä muutama muistelma näistä vainoista:
Köytäjärven rantamille oli Purainen parin tuttavan kera mennyt karhunammuntaan. Illalla laitettiin maja ja sen eteen sääksien karkoittamiseksi nuotio. Ruotsalaisjoukkue hiiviskelee jäljessä. Kun luultiin metsämiesten havumajassaan nukkuvan, pistetään pitkillä keihäillä majaan. Nämä eivät olleetkaan majassa, vaan katselivat puiden lomasta vihollisten puuhia. Purainen silloin tulistui ja ampui yhden ruotsalaisen, mutta katsoi samalla parhaaksi muuttaa kokonaan Norjan puolelle, „Saunannupille“ asumaan.
Puralassa, jossa vieläkin on jäljellä suomeapuhuvia, kerrotaan miten ruotsalaiset olivat äkkirynnäköllä yllättäneet torpan asukkaat. Kuusi oli tapettu, mutta seitsemäs pääsi pakoon ja toi penikulman päässä Mongalla asuvia suomalaisia avukseen. Hyökättiin ruotsalaisten kimppuun, eikä sorkkaakaan pelastunut. Kerrotaan etteivät muut ruotsalaiset koskaan saaneet vihiä siitä, mihin ryöstöretkelle lähteneet olivat kadonneet, ehkä luultiin suomalaisnoitien heidät näkymättömiin tuhonneen ja rukoiltiin tuota tavalliseksi käynyttä suojelusloitsua „pohjan tuulilta ja suomalaisnoitain nuolilta varjele meitä Herra Jumala — — — —.“