77-VUOTIAS RUSALAN UKKO SAVUTUPANSA EDUSTALLA POIKINEEN JA PIIKOINEEN. V. 1905 — NYSKOGAN KAPPELISSA. Väinö S—n valok.
Wingård jätti toukok. 23:ntena päivätyn mietinnön, jossa omasta puolestaan selvittelee suomalaisten anomusta. Tätä maaherran lausuntoa (Betänkande angående Vermländska Finn-Allmogens Angelägenheter, Mietintö värmlantilaisen suomalais-rahvaan asioista) pidettiin siksi tärkeänä, että se seuraavana vuonna julkaistiin painostakin.
Eräs Suomen ruotsalainen — Nordmann — väittää, että Wingårdin mietintö „huokuu myötätuntoa“ suomalaisia kohtaan.
Myönnettävä on, että mietinnössä esitetään muutamia päältäpäin katsoen hyvää tarkoittavia lausuntoja, mutta sittenkin voi tuota hyväntahtoisuutta verrata entiseen akkaan, joka oikealla kädellään oli valmis antimia ojentamaan vieraillensa, luullen ne vasemmalla kädellä saavansa nokan edestä nykäistä takaisin, kun ensin oli kohteliaisuuden säännöt täyttänyt. Toisin sanoen Wingård tarkoittaa samaa kuin kuningaskin: oppikaa ruotsia. Muun muassa rohkenee Wingård väittää, että Gottlund on taroittanut kaikkea muuta kuin suomalaisten parasta. Lievästi sanoen omituista on se „myötätunto“, joka huokuu mietinnön seuraavistakin sanoista (siv. 10):
„On katkaistava tuo näkyväinen tai näkymätön side ystävien välillä meren tuolla puolen. Muuten on hukka perivä jommankumman heistä!“
Wingårdin mietinnössä on ilmeisiä vääristelyjäkin. Niinpä siv. 7 sanotaan:
„Kysyin (lähetystöltä) haluaisiko se, että jollain tavoin tutkittaisiin joitakuita luultuja väärinkäytöksiä ja vääryyksiä, joista heidän kirjoituksensa näkyvät kertoilevan. — — Eräs heistä, Olof Matsson Jerplidenistä, Dalbyn pitäjästä selitti silloin, ettei hänellä paikkakuntansa puolesta ollut mitään valitettavaa, he tahtoivat vain kirkkoja, johon kaikki muutkin yhtyivät.“
Jos tähän vertaamme edustajain omaa kertomusta siitä, miten maaherra „heilui villissä“ heitä pelotellaksensa, joten Olli Hämäläinen lopulta hätääntyikin, mutt'eivät muut, koska Orainen juuri Hämäläiselle tokaisi hätiköimisen johdosta, „oisit perkele joutanna olla kotonais“, niin tämäkö muka on sama kuin Wingårdin oikein harvennettuna esittämä „johon kaikki muut yhtyivät“.
Lähetystön toiminta päättyi siis siihen, että Wingårdin käsiin jäi asioiden ajo.
Edustajain lähettämisen ainoana tuloksena oli, että hallitus lupasi Värmlantiin lähettää komitean, joka oloja tutkisi ja sitte ehdottaisi parannuksia.