Metsille levisi lähetystön palattua tieto, että pikimiten saapuu komitea, joka oloja lähemmin tutkii. Kaikki toiveet kiintyivät nyt komiteaan, sillä sillehän nyt sopisi epäkohdista jokaisen valittaa.
Räisäinen kirjoitti Gottlundille heinäkuun 4 p:nä 1823: „Comite Herroja Tukhulmista Suomalaiset ototta kuin lintu päiveä ja ovat sanonna kuin hyö tulis että joni piäätös tulis.“
Kauan kesti odotusta, sillä vasta heinäkuussa 1824 läksi komitea matkalle. Siinä oli kolme jäsentä, maaherra Wingård, eräs översti ja pappi. Näistä ei yksikään ymmärtänyt suomea. Metsäsuomalaiset olivat lausuneet hartaana toiveenaan, että komiteaa seuraisi joku mies, johon he voisivat luottaa ja joka osaisi suomea, kuten oikeusneuvos G. Poppius, Franzén, Fabritius, Gottlund tai Stolpe, mutta he pettyivät surkeasti. Siihen tuli mitä sopimattomimmat miehet, esim. Wingård oli tehtailijain sukulainen, eikä komitea muussa kuin suomalaisten ruotsalaistuttamista tarkoittavissa ehdoituksissa näyttänyt kuntoaan.
Laatimassaan pöytäkirjassa sanovat komitean miehet, että komitea „matkusti halki suurimman osan Värmlannin suomalaismetsiä“.
Gottlundille lähetetyistä kirjeistä käy selville, että he ainoastaan Fryksänden Lekvattenilla ja Östmarkin kirkolla ottivat talonpoikia puhutellakseen, ja sielläkin pidettiin vain kuulustelut, jotta saataisiin Gottlund valehtelijaksi. Papit pitivät myöskin hyvät rippisaarnat siitä, että heitä oli moitittu. Suoranaisena tuloksena oli, että kehoitettiin suomalaisia siirtymään Jämtlantiin, kaksi uutta kirkkoa, joissa piti ruotsia saarnattaman, ehdoitettiin rakennettavaksi, kiertokoulussa piti suomalaisia opettaman lukemaan ruotsia ja Ruotsin pipliaseuralta piti anottaman ruotsinkielisiä kirjoja. Siinä kaikki suuret uudistukset, joita oli odotettu kuin lintu päivää.
Pettymys oli suuri ja kuvastuu se elävästi metsäsuomalaisten kirjeissä.
Papit y. m. viranomaiset olivat lähetystön miehiä kaikella tavalla pilkanneet, etenkin suomen kieltä koskeva anomus sapetti heitä. Heinäk. 4 p. kertoo Räisäinen Gottlundille puhelussaan Östmarkin papin kanssa suomalaisista kirkoista papin sanoneen: „Ja tais jos kirkot saisitte, niin ei suomen oppi teille kelpoa nyt pitäis teijän uuesta opetteleman ihteänne suomen lukeman, se tuloo teille vaikea. Siihen minä toais vastasin ejpä äitin kieli oo vaikeata oppia ja suomen opin myö tahoimme, sillä emän kieli on paras joka kansalle.
„Niin mänkeä sitten Suomeen, siellä on emänne kieli, vaan ei teällä suomea tarvihte ruukata sanoi toais pappi“, ja siinä Räisäiselle sitte irvistelivät sekä rouvat, „mamssellit“ että „vanhat äijät“.
Tilojen omistajat tulivat lähetystön Tukholman matkan tähden kahta ankarammiksi ja talonpoikia pakoitettiin kirjoittamaan nimensä uusiin sitoumuksiin. Räisäisen kuvaus oloista syksyllä 1823 saakoon sijansa: Öijärin tilojen haltia kutsui alaisensa n. 60 talonpoikaa luoksensa ja piti hyvän nuhdesaarnan siitä, että nämä olivat Gottlundia uskoneet. „Sitte kiäännäitiin meihen kaikkiin päin, ja kax veteneä (todistajaa) otti peälle kuunteleman ja sanoi, nyt ensmäisex minä sanon teijät joka puonnin ulos torpiltaane, ennen Joulua, sen tähe kuin työ keväillä kielsitte multa tukin hakkuun, ja nyt toisex, minä panen teijän piäälle, että teijän pitää ajoa 15:ta tolttoa tukkia joka hevoiselle. Ja nyt pitää alottoanne Mikkelin jälkeissä pänä kokoon lunnoamaan, kuin etten sillon alota, niin kyllä minä teijät löyvän, minä opetan teitä oleman jääkeät ja uskomaan joutavia puheita. Sitten vielä sanoo mulle: Sinä Paul, oot rikkoinna pöxlö Rättäis, sillä kuius mänit Tukhulmiin ilman isäntiens luvata.
Niin sitten täytyi meijän männä meärättynä pänä tukkia ajaman, vaikka meillä seisoi kuivoa luvoa pihalla ei sitä kysytty perän, sen kaltaista myö ei ennen oo havainna, vaikka hän on ollu pahoin ja strenkiste ennenki. Sitten kuin tämä työ oil hyvin tehty, niin orteil tuloo että hakatamme 300 tolttia tukkia uuesta, kuin se oil tehty, niin toais tuloo orteil että kokoon luunuta veki, kuin tuo tehtiin niin tuloo toas sana että ruetamme pitkälle tielle ajaman, ja tämä ajo voaroa meille kaiken talvea. Niin että meillä on niin kiire, että se käy työlääst jos myö suaamme kotiin puita polttoaxemme, ja ryskätyx irti jyviä syyäxemme.