"Näin kai vain unta", sanoi hän itsekseen, kääntäen kylkeään ja nukahtaen uudelleen.
Mutta hän häiriytyi taaskin kuullessaan jonkun huutavan: "Kattilanpaikkaaja, kattilanpaikkaaja! Nouse ylös, nouse ylös!"
Tällä kertaa hän hypähti ylös täysin valveutuneena, ja kas kummaa! siinä tepsutteli teekeitin edestakaisin lattialla, ja sillä oli mäyrän pää, häntä ja turkki.
"Peikko, peikko!" kirkaisi kattilanpaikkaaja. Mutta teekeitin lausui nauraen:
"Älä pelkää, hyvä kattilanpaikkaaja. Minä en ole peikko, vaan ihmeellinen teekeittiö. Nimeni on Bumbuku-Tshagama, ja minä tuon onnea jokaiselle, ken kohtelee minua hyvin; mutta tietysti minä en pidä siitä, että minut asetetaan tulelle tai saan kepin iskuja, kuten tapahtui temppelissä eilen."
"Miten sitten voin olla sinulle mieliksi?" kysyi kattilanpaikkaaja. "Säilytänkö sinua laatikossa?"
"Ei, ei suinkaan!" vastasi teekeitin. "Minä pidän herkullisista ruuista ja toisinaan haluan vähän viiniä juodakseni, juuri niin kuin sinä itse. Tahdotko pitää minua talossasi ja ruokkia minua? Ja kun en tahtoisi olla sinulle taakkana, teen mielelläni sinulle työtä, mitä vain haluat."
Tähän kattilanpaikkaaja suostui.
Seuraavana aamuna hän laittoi oivalliset pidot Bumbukulle, ja sitten tämä puhui näin:
"Minä olen todellakin ihmeellinen ja täysoppinut teekeittiö, ja neuvon sinua kuljettamaan minua näytteillä pitkin maata laulun ja soiton säestyksellä."