Hyvänen aika, miten ihanaa siellä oli! Palatsin seinät olivat korallista, puissa oli smaragdeja lehtinä ja rubiineja marjoina, kaloilla oli hopeasuomukset ja lohikäärmeitten pyrstöt olivat täysipitoista kultaa. Kuvitelkaa mielessänne kauneinta ja kiiltävintä, mitä koskaan olette nähneet, ja asettakaa se kaikki yhteen, niin silloin saatte käsityksen, millaiselta tämä palatsi näytti. Ja kaikki tämä kuului Urashimalle; sillä olihan hän merenjumalan vävy, ihanan lohikäärmeprinsessan puoliso.
Näin he elivät onnellisina kolme vuotta, kävellen joka päivä noiden uhkeitten smaragdilehväisten ja rubiinimarjaisten puiden alla.
Mutta eräänä aamuna Urashima sanoi vaimolleen:
"Olen hyvin onnellinen täällä. Mutta kuitenkin tahtoisin käydä kotona tervehtimässä isääni ja äitiäni, veljiäni ja sisariani. Päästähän minut lyhyeksi aikaa. Kyllä minä pian palaan."
"Mielelläni minä en laskisi sinua menemään", sanoi merenneito; "minä pelkään pahoin, että jotakin hirveätä tapahtuu. Mutta jos tahdot mennä, niin mitäs sille voi. Mutta sinun pitää ottaa mukaasi tämä lipas ja tarkoin varoa sitä avaamasta. Jos sen avaat, et enää koskaan kykene tulemaan takaisin tänne."
Urashima lupasi siis pitää hyvän huolen lippaasta ja millään muotoa olla sitä avaamatta. Sitten hän astui veneeseensä, soutaen pois, ja saapui vihdoin oman maansa rannoille.
Mutta mitä oli hänen poissaollessaan tapahtunut? Mihin oli hänen isänsä mökki joutunut? Missä oli kylä, jossa hän ennen oli asunut? Vuoret olivat kyllä entisillä paikoillaan, mutta puut niiltä oli kaadettu. Pieni puronen, joka oli lirissyt hänen isänsä mökin lähellä, juoksi yhä vielä, mutta sen partaalla ei enää ollut naisia vaatteita pesemässä. Näytti hyvin omituiselta, että kaikki oli niin muuttunut kolmessa lyhyessä vuodessa.
Kun kaksi miestä sattui kävelemään rannikolla, kääntyi Urashima siis heidän puoleensa kysyen:
"Tahtoisitteko olla niin hyvät ja ilmoittaa minulle, mihin on joutunut Urashiman mökki, joka ennen oli täällä?"
"Urashiman?" huudahtivat he — "mitä? hänhän jo neljäsataa vuotta sitten hukkui kalastusretkellä! Hänen vanhempansa, hänen sisaruksensa ja heidän lapsenlapsensa ovat jo ammoin kuolleet. Se on vanha, vanha juttu. Miten voit olla niin hupsu, että kyselet hänen mökkiään? Se luhistui maahan satoja vuosia sitten."