Väsynyt kansa, jota miero vie, oi, minne häädyt, missä päättyy tie? On pesä kyyhkyll', luola ketullai, sai kansat maan, — mut Israil haudan sai!
4.
TAA JORDANIN.
Taa Jordanin käy kameel' erämaan, ja Herjaa Siionilla palvellaan, Baal-pappi lukee Siinain luona lait, — myös siell' on — siellä, Herra? — äänes vait:
Miss' sormin kivitaulut piirtelit! miss' itse kansalles sa ilmenit! pilvestä puhuit, liekkein-vyössä pää, näet kenkään ei sua verhotonna nää!
Oi, leimuna jo loistos julki luo! kädestä voittajan lyö peitsi tuo! — Kuin kauan maas on jäävä sortohon, kuin kauan Herra, templis tyhjä on!
5.
MUA SYNKKYYS VAIVAA.
Mua synkkyys vaivaa — harppus tuo, jos kuuntelemaan taju taipuu, ja sormin herkin sävel luo, mi sulosoinnuin sieluun vaipuu. Jos rinnassain on toivo, kaipuu, sen laulu vain saa heräämään; jos silmäpohjaan kyynel haipuu, se heruu — pois vie poltteen tään.
Mut hurja jylhyys lauluhun! Äl' ilon ääntä aluks säistä, näet itkeä nyt täytyy mun, tai sydän raskas ratkee näistä. Se routui polopäiväin jäistä, yön tuskiin ehtyi itkunpäät; nyt kokekoon se äärimmäistä, mi särkee sen — tai sulaa jäät.