Oi, taivas, kuin on herttainen! Hän iäks sai mun hurmoksiin. Tuo kaihonilme silmien mun saattaa lemmen unelmiin; soi Luoja sielun puhtoisen suloksi muotoin hempeimpäin. Oi, taivas, kuin on herttainen! Ja minä itse — ruma näin!
Oi, taivas, kuin on herttainen! Nään immen kevätviehkeessään. Niin väikkyy hehku huulien, niin liehuu kultakutrit pään! Hän, lapsi satain sulojen, niist' tiedotonna katsoo päin. Oi, taivas, kuin on herttainen! Ja minä itse — ruma näin!
Oi, taivas, kuin on herttainen! Ja immen lemmen sentään sain! Ma kauan toivoin tuskaillen etuja naisten hurmaajain, ja kunnes lausuit henkehen vain katsovas, ma jäykäks jäin. Oi, taivas, kuin on herttainen! Ja minä itse — ruma näin!
Oi, taivas, kuin on herttainen! Voin luottaa lempeen uskotun, Mä hältä uljaan seppelen sain otsaan, varhain kaljuhun. Pois huntuverhot vienoisen! Mua vuottaa riemu täyteläin! Oi, taivas, kuin on herttainen! Ja minä itse — ruma näin!
YVETOT'N KUNINGAS.
Yvet'ssa oli kuningas, — vaikk' aikakirjat hukkui, — mies torkku, uneen tarmokas, mi varhain, myöhään nukkui. Yömyssyn kruunuks ukko-hussun soi siinä hellyys rouva Sussun ja pussun. Ohoo, ohoo, ahaa, ahaa! Ei herraa saa niin suopeaa! Lalaa!
Hän olkikatto linnassaan söi neljä atriaansa. ja puhteess' ajoi aasillaan pois ratsain halki maansa. Mies hauska, säysy, laatuisakin. — näit hällä hengen turvanakin vain rakin. Ohoo, ohoo, ahaa, ahaa! Ei Herraa saa niin suopeaa! Lalaa!
Ei hemmotellut ruumistaan, vain janoon koki juoda. Kun hallitsi hän onneks maan, se hyvin voitiin suoda. Kun aamein viini tulvi hoviin, hän tulliks kannun omiin oviin toi toviin. Ohoo, ohoo, ahaa, ahaa! Ei herraa saa niin suopeaa! Lalaa!
Luo tytärten käy perheisiin hän armollisna sisään; sadasta syystä kansa niin se katsoi häneen, isään. Kun harjoituksiin joukot johti, vain ilmaan ampua he tohti, — ei kohti. Ohoo, ohoo, ahaa, ahaa! Ei herraa saa niin suopeaa! Lalaa!
Ei maitaan laajentaakseen hän ois mennyt poikki pihan; jäi pyyteiks malliherran tän vain hyvinvointi lihan. Ja vasta hänen kuoltuansa syyt itkuun — kuoppaa kaivaissansa — sai kansa. Ohoo, ohoo, ahaa, ahaa! Ei herraa saa niin suopeaa! Lalaa!