Nyt tuima takkavalkea lietehen tee lämpimikses; reipasna maljahas suo vanhan, oivan viinis vuotaa, oi, Thaliarchus, sa tynnyristä!
Muu kaikki heitä huomahan taivaisten; he murtaa myrskyn vimman, mi vastaksuin löi kuohupäät, — ja jälleen pystyyn sypressi kohoo ja saarni vankka.
Äl' urki turhaan huolia huomisen, vaan päivä, jonkas sait, lue voitokses; sa lemmen armaat riemut nauti, nuorena kiitele karkeloissa,
kun intos uhkuu, kun ukon kärttyisyys ei vielä vaivaa. Päiväsi parhain jaa: Mars-kenttää etsi, — kävelyitä, — kuiskeita viehkeitä illan suussa. —
Jää neidon kisaan, siinä kun varjoss' yön hän varkain piilee, tirskuen kätköstään: Käsivarren koruun käy, — ja tyttö riuhtovi vastahan heikoin hyvein!
6.
BANDUSIAN LÄHTEELLE.
Lähde Bandusian, kristallikirkas sa, uhraan viiniä näin, kukkia sulle nyt; lupaan huomenna vielä nuoren jäärän, min sarvet jo
paisuu pahkasta pään kiimojen otteluun. Hukkaan hältä ne jää: huomenna purppuroi kylmää aaltoas hurme karjan kiihkeän veitikan.
Piiloos Sirius ei sinkoa hehkuaan; illoin tarjoamaas raitista vettä juo aurast' uupunut härkä, luokses kiertävä karja jää.