"Ne ovat laivassa, semmoisessa, joka merellä veden päällä kulkee; ja sinä olet herra kapteeni Aaltonen."
"Kuka sinulle näitä on sanonut?
"Kukas muu kuin äiti."
"Mitäs äiti muuta minusta sanoo?"
"Hän sanoo, että sinulla on paljon murhetta ja että sinä sen vuoksi yölläkin huutelet."
Kapteeni vaikeni ja kävi miettivän näköiseksi, eikä Helmikään toviin aikaan häirinnyt hänen mietteitään.
"Mutta kuule, setä! Miksi sinä asut näin likaisessa huoneessa? Onko Tiina paha sinulle, ettei viitsi siivota sinun huonettasi?" kysyi Helmi totisena kappaleen ajan päästä.
"Ei Tiina ole paha. Hän kyllä siivoaisi huoneen, mutta minä aina estän hänet sitä tekemästä."
"No sittenhän sinä olet itse paha. Mutta nyt siivotaan huone vielä tämän päivän illalla, eikö niin, setä? Tämmöisessä siivottomuudessa tulee sinulle kovin ikävä surressasi, ja sitte minä tuon, tuon…" esitteli Helmi ja sanoi tuon viimeisen "tuonsa" hyvin liki kapteenin suuta, kiekkuen hänen polvellansa ja kallistaen päätään kapteenin puoleen.
"Hyi kun sinä haiset pahalta!" jatkoi Helmi ja käänsi päänsä poispäin kapteenista.