"Minä tiedän sen, ja iloitsen siitä."
"Olenhan jo elänyt kylläkseni tämän maailman synnillisellä tiellä … olen jo vanha mies … kuolen mielelläni, sillä tunnen selvästi, että Jumala on Poikansa tähden antanut syntini anteeksi", jatkoi sairas.
"Hänhän se on, joka suuresta armosta meille anteeksi antaa kaikki synnit ja rikokset", koki Helmi sanoa.
"Sinä ohjasit minut elämän tielle", sanoi kapteeni.
"Jumala sen teki. Mitäs minä heikko lapsi olisin voinut ilman hänettä", sanoi Helmi ja kyynelet juoksivat hänen kirkkaista silmistänsä.
"Niin, vain sinä olit Jumalan sormi; Hän sinut lähetti luokseni", väitti sairas luottavasti.
Helmi ei nyyhkytykseltänsä voinut vastata mitään.
"Olen ollut peräti kiittämätön, jopa tylykin kaikesta hyvyydestänne, jota minua kurjaa kohtaan olette osoittaneet. Armotta olen äidiltäsi kiskonut vuotuiset huoneen vuokrat, vaikkei ole tainnut kaikesti suuria varoja olla. Tahtoisin kysyä: mitä sinä tahdot vaivoistasi, sillä sinä olet paljon vaivaa minusta nähnyt?" puheli kapteeni.
"Mitäs Jumalan tähden… Ei mitään, ei mitään.—Mitä vaivaa me olisimme teistä (hän kutsui kapteenia nyt jo teiksi) nähneet. Onhan meillä ollut niin paljon parempi ja väljempi… Ei mitään. Yhtä kuitenkin pyydän, jos se ei olisi teidän mielestänne liikaa. Tänään on huoneen vuokran maksupäivä eikä äidillä ole rahoja kylläksi asti, jonka vuoksi hän on pahassa hädässä. Pyydän siis että loppua odottaisitte jonkun ajan. Jos siihen suostuisitte tulisi äitini hyvin iloiseksi", pyyteli Helmi.
"Sitä odotetaan", sanoi kapteeni lyhyesti, melkeinpä tylysti.