"Sievä tyttö, kaunis tyttö,
Tytön nimen kantaa.
Vaan kyllä pojan pulskean
Se halatakin antaa."
"Niin, tuota, tuota tuokkeroista, pukin häntä pulkkeroista. Sanotaan, että arka mies ei saa kaunista akkaa. Tuota noin, ettekö neitiseni lähde minulle eukoksi, tahi rouvaksi, kummaksi paremmin haluttaa. Minä olen, vaikka itse olen sanomassa, noin jokseenkin varakkaan puoleinen kosija. Laajalan veljeksiä, etkös ole kuullut. Ruuan meillä saat syödä jos kuinka hyvän, kuin saada voinet. No, mitäs arvelet?" puheli Herkko ja kohenteli palvelijaneitiä lähelle.
"Ei uskoisi kotona tuota Herkkoa, että se täällä on tuommoinen paha verkko. Kotona on tyyni kuin veden kala ja täällä on ihan siipiä vailla", sanoi Sanna Kaisa. Ja muut tytöt nauroivat katketakseen Herkon ilveilyllä.
Pekka tunsi olevansa irrallaan. Mielensä vilkastui ja hän halusi näyttää yhtä rennolta kuin Herkkokin. Hän tilasi pullon ranstviiniä ja kaksi sikaaria. Tytöt kieltäysivät enään juomasta ja Loviisa houkutteli Pekkaa ja Herkkoa pois lähtemään.
"Elä sinä hätäile. Ottakaa tytöt. Mikä on, ettei kelpaa! Tässä ei ole köyhän tavara edessä", kehui Pekka.
Tytöt lähtivät pois ja heidän mukanaan Herkkokin koitettuaan houkutella Pekkaa lähtemään. Mutta Pekka ei välittänyt. Ravintolan punaiset ikkunavarjostimet loistivat kauniina kirkkaassa valossa, jota tulvivat monet suuret lamput. Ja iloista elämää oli kaikkialla, tyttöjä ja poikia istui pöytäin ympärillä, outoja vain ystävällisen näköisiä. Ja sievempiäkin nuo tytöt näyttivät olevan kuin oman kylän. Palvelijaneiti oli korja kuin enkeli ja liikkui sievästi kuin hengen siivillä. Sen kanssa halusi Pekka jutella ja sille viiniä tarjota.
"Menkööt oman kylän tytöt!"
Ja niin jäi Pekka ravintolaan, jossa tuntui olevan lysti kuin paratiisissa.
Pekka sai tuttuja, jotka hänelle tarjosivat ja hän tarjosi niille. Ja sen mukaan he enemmän yhä tutustuivat, että lopulta käsikaulassa laulaa lojottivat. Ravintolan isäntä tuli kieltämään lopulta, vaan sitä ei Pekka suvannut.
"Se on liijan suuri sana noin karkeasta naamasta, että me emme saa laulaa. Minä pesen silmät semmoiselta mieheltä kuin sinä olet, kuin vain on toinen, joka vettä panee", reuhasi Pekka ja nipisti isäntää nenästä. Poliisille, jota isäntä huuti avuksi, kiljahti Pekka: