"Ei pidetty tukossa, eikä nuo tunnu olevan kuumempana kuin ennenkään," vastasi Erkki.
"No eipä uskos sitä Syrjäläistäkään niin kovaksi ukoksi kuin se on,— ja samalla niin hävyttömäksi, että viitsi tuommoisista asioista provastille puhua," ihmetteli Vilho.
"Ei se tee mitään, eipä tuosta tullut sen enempätä."
"Niin, mutta olihan tuo niin ilkeä kun kaikkein kuullen…"
"Mitä. Kaipasko Syrjäläinen provastille poikain päälle siittä kortin lyönnistä?" kysyi emäntä, keskeyttäen isännän puheen.
"No ilmankos."
"Niin, enkö minä jo teille viimein sanonut, kun läikytitte tuossa, vaan te ette olleet sitä kuulevinannekaan", sanoi emäntä pojille.
"No ei se mitään.—Läpipä tuosta päästiin ja komeastipa päästiinkin," lohdutteli vaan Erkki.
"Mutta eiköhän se provastinkin neuvo olisi sentään seurattava, vaan mitä sinä luulet?" kysyi Tuomas Erkiltä, kun olivat jääneet kahdenkesken.
"Mikä neuvo sitten?"