"Se, että hankkisimme lainastosta kirjoja ja lukisimme niitä,—niissä kuuluu olevan paljon hupaista lukemista."
"Mitä!—Aivotko ruveta 'kerettiläiseksi'?"
"Eihän sitä siltä tarvitse 'kerettiläiseksi' ruveta, jos kirjoja lukeepi. Niissä on vain semmoista hauskaa lukemista ja maantiedettä," selitti Tuomas.
"Oletko sinä lukenut niitä kirjoja?"
"Olen minä moniaita, silloin kun olin lukkarilla asiapoikana."
"No mitä niissä näkyi?"
"Ainahan niissä oli kaikenlaista, vaan en minä heitä enään oikein muista, kun siitä on niin kauvan aikaa—mutta lystejä ne olivat; oikein naurettavia."
"Vai niin. Eipä taitas sitten hulluinta olla, vaan minä olen niin kankea lukemaan, etteihän siitä taida mitään eheätä tulla," esteli Erkki.
"No en minäkään paraimpia ole, vaan siinähän sitä oppisi."
"Saattaspa tuo niinkin olla," myönsi Erkkikin ja silleen se sitten sillä kertaa jäikin, vaan Tuomaan sydämessä oli tämä uusi ajatus saanut sijansa.