* * * * *

Iltapäivällä lähti Erkki ja Tuomas kylään Hentilän mökille ja siellä he varmemmasti saivat kuulla Hikliinin naimapuuhista. Aivan Paakan omasta suusta he kuulivat, että Hikliini on puhemiehekseen Pakkaa hakenut ja nuo kuulumiset eivät Erkille mitään iloisia olleet, vaikka ei hän siitä muille mitään puhunut.

"No kaikkia! Mitä hän enää vaimolla tekee, hautaan menevä ukon kolla", ihmetteli silloin Tuomas.

"En tiedä—mutta todet sillä puuhat on,—eikähän tuo eilisen teeren lapsia ole enään Ketolan emäntäkään" sanoi Paakka.

"Eipä kyllä,—mutta luulempa tietäväni todelliset syyt Hikliinin mietteille", sanoi Tuomas.

"Minkälaiset? Annapas kuulla."

"Ettekös tiedä, että Hikliini on Ketolasta saada nätin summan: kaksisataa viisikolmatta markkaa?"

"Tiedänpä kyllä, mutta mitä se tähän kuuluisi?"

"Kuulunpa niinkin. Semmoinen raha on tänä aikana vähän lujassa, ja jos ei Ketolan emäntä Hikliiniä ottaisi, panisi Hikliini heti velkakirjan kuvernööriin ja sillä tavoin häviäisi koko Ketolan talo, ei se niin erittäin rikas ole", selitti Tuomas.

"Jokohan sillä semmoiset mietteet olisi."