Pojatkin lähtivät kortteeriinsa.
* * * * *
Hiljaisuus vallitsi Ketolan suuressa pirtissä. Pöydän takana istui Ketolan ijäkäs emäntä kutoen kuelmatansa ja karsinakkunan ääressä hänen tyttärensä Annareeta. Renkit olivat menneet metsään ja piikat oli navetassa iltatöillä.
"Mitä me nyt teemme tämän talon kanssa, sillä silminnähtävä on, ettemme voi tätä oikealla tavalla hoitaa, sitten isäs kuoleman olemme menneet taaksepäin aika vauhtia?" kysyi emäntä Annareetalta ja laski sukankudelmansa pöydälle.
"Enkai minä ymmärrä—olisko tuo paras että myötäisiin", arveli
Annareeta.
"Mihinkäs sitten itse joutuisimme?"
"Mentäisiin johonkin huonemieheksi", esitteli Annareeta.
"Ei ole hääviä sekään huonemiehen elämä, parempi se sittenkin oma koto olisi, kunhan tässä jollain lailla elettäisiin", esitteli emäntä.
"Mutta jos velkamiehet panisivat saaliitaan hakemukseen, mistäs sitten heille rahat koppaisimme?"
"Eipä meillä hyvin suuria velkoja ole muille kuin Hikliinille, ja tokiko tuo se niin ahtaalle panee."