—Hyvähän sinun on sanoa.
—Onpa niinkin. Heitä tuo ja kerro jotain.
Mutta ei hän muuta kun sanoi hävettävän. Ja se minua vaan yhä tuskastutti.
—Sinä olet pahoillasi? kysyi hän.
—Mistä pahoillani? Älä nyt ole noin peräti turhamainen.
—Niin, turhamainen…
—Aivan niin, turhamainen.
Hän punastui ja katseesta päättäen pahastui. Emmekä me koko matkalla enää mitään puhuneet, vaan aivan ääneti kulimme.
Liina tuli iloisena meitä vastaan. Hän oli laittanut kahvit valmiiksi ja varustanut evästä matkalle. Hänen kotonaan vallitsi tuollainen koristelematon, vaan aistikas järjestys, joka kaikessa viehättää. Siellä viihtyi niin hyvin, ettei tahtonut matkalle lähtöä muistaakaan.
—Emmeköhän ottaisi pannua matkaamme ja laittaisi siellä teetä? kysyi
Liina.