"Kohta sitä pitää lähteä."
Vaan vielä siihen oli pitkä aika ennenkuin lähdettiin, kuin muut eivät olleet vielä puuhassakaan. Vasta eineen syötyä, lähempänä puolta päivää sanoi setä lähdettävän. Niin pitkäksi kävi odotus Elsasta lopulla, että hän paneusi penkille isänsä turkin alle ja itki. Vaan samalla kuin itki sentähden ettei heti nyt päässyt, itki hän senkin tähden, että kohta pääsee.—
Setä käski Matin hevosta valjastamaan ja täti kutsui Elsaa.
"No nyt Elsa", sanoi täti, "nyt pääset lähtemään. Vaan sanoppas hyvästit."
Elsa kätteli Hilmaa ja Helliä ja selitti, että hänen pitää lähteä nyt kotiin, kuin sinne on tullut isä.
"No Inka Pietallekin."
Elsa juoksi keittiöön.
"Nytkö se Elsa lähtee?"
"Nyt minun pitää mennä kotiin, sinne on tullut isä."
"Hyvästi, hyvästi. Muista lapsi vanhaa Inka Pietaakin."