"Hietaniemen! Vartoohan hiukan, kyllä! Sehän meni kultasepän oppiin
Pietariin. Hänkö elää vielä?"
"Elää!" toisti Taavetti.
"Mitä hän sitten kirjoittaa?"
"Puhun sitten kun on syöty."
Syötiin tuota kaikessa rauhassa ja syönnin jälkeen meni Taavetti kamariin, johon isäntä ja Leena häntä seurasivat uteliaisuutta täynnä.
Taavetti istuutui pöydän päähän, isäntä toiseen ja Leena se seisahtui pöydän eteen. Taavetti veti taskustansa kirjeen ja ojensi Leenalle, joka kohta luki sisällön.
"Vekseli!" sanoi Leena.
"Siinä!" sanoi Taavetti, ojentaen sen Leenalle.
"Niin, semmoinen se olevan näkyy."
"Voi taivaan talikon pyörittäjä! Vai kymmenen tuhatta ruplaa!" sanoi Pynnöläinen, istuen hyvin nolona. "Oletpa vävyni kappaleen rikkaampi appeasi. Se on totta se!"