— Siksi että… Katsokaas, minä kunnioitan häntä suuresti… suuresti. Hän on tavallaan sankaritar… Mutta, kuten ymmärrätte… meikäläisen seurapiirissä liikkuva ja minun yhteiskunnallisessa asemassani oleva mies ei kaipaa sankarittaria. Miksikä häntä oikeastaan olisi voinut sanoa. —
En antanut hänen jatkaa, vaan lausuin kesken hänen puheensa:
— Oletteko vielä poikamies?
Oli kuin hänelle olisi mennyt jotakin väärään kurkkuun.
— En… Minä, minä nain sen jälkeen… Oletteko kuullut Moskovassa, nimen ——?
Ja hän mainitsi hyvin huomattavan nimen.
— Kyllä, olen minä kuullut sen.
— No niin, minä nain hänen tyttärensä… ja olen nyt hyvin onnellinen.
Täytyy miehelle tehdä oikeutta — hän loi maahan silmänsä lausuessaan tuon.
— Onnittelen teitä sydämestäni! Nykyään ovat onnelliset avioliitot hyvin harvinaisia.