— Tuoltapa vaan!
Ja hän teki epämääräisen liikkeen kädellään.
— Taivaastako, vai?
— E—en…
— Mistäs sitten? Hän mietti hetkisen.
— Maalta.
— Mitäs varten sinä tulit kaupunkiin?
— Tulinpahan vaan.
— Mutta miksi?
— Otinpahan vaan ja tulin… Rantu-Senjka sanoi: et sinä lähde, mutta minä läksin sittenkin.