— Niinkö pitkälle jo olet saattanut itsesi, poloinen raukka?
Ja unissaan Leo oli valmis itkemään omaa surkeuttaan.
Aamulla herättyään lähetti hän palvelijan osotekonttoriin ottamaan selvää, missä Olga Stepanovna asui.
Sen jälkeen käski hän kutsua lähetin.
— Hanki selko siitä, mitä tämä nainen toimii, millaisissa oloissa hän elää ja millaisissa varoissa hän on. Kuulustele sieltä. Mutta kavahda, ettei hän saa itse tästä mitään tietää. Ja Jumala varjelkoon sinua yhtymästä häneen itseensä.
— Käskettekö mennä ilman kukkavihkoa? kysyi sananviejä aivan tietämättömänä.
— Ilman kukkavihkoako? Mitä se on?
— No nähkääs, herrathan pitävät hienona tapana lähettää sellaisissa tiloissa kukkavihon tai konvehteja…
Leo Aleksandrovitsh sätti nyt miestä ja onnistui vaivoin saamaan hänet lähemmin tolkulle asiasta.
Sananviejä lähti matkaan issikalla, mutta viipyi sillä tiellä kumminkin kolme tuntia.