— Anteeksi, etten tullut varoittaneeksi teitä. Minulle se on tarpeeksi korkea, minä kun en ole pitkä… Minä olen pieni!

Oi, kuinka mielellään Leo nyt olisi nostanut tuon pienoisen, hymyilevän naisen käsivarsilleen ja puristanut häntä rintaansa vasten!… Millaisella ilolla hän olisi kantanut hänet pois täältä, omaan kotiinsa!…

— Sonja!…

Laiha ja kalpea pikku tyttö, joka istui ikkunassa ompelemassa, nousi ylös ja pani työnsä pöydälle, painoi sen kokoon pienellä, hennolla kädellään ja kääntyi, silmäkulmat ankarasti rypistettyinä ja huulet tiiviisti suljettuina Olga Stepanovnaan päin.

— Sonja hyvä, mene Lupotshkan luo kyökkiin ja auta häntä.

Lapsi silmähti vieraaseen "setään" ja lähti, kulmat vielä enemmän kupristettuina ja kasvoilla sama toimekas ilme, ulos huoneesta.

Leo Aleksandrovitsh sulki oven hänen jälkeensä.

— Istukaa, minulla ei ole kuin yksi tuoli… Leo istahti ikkunan luo.

Olga seisoi vieraansa edessä ja katseli häntä jonkinlaisella uteliaisuudella, ikään kuin saadakseen selville missä määrin hän oli entisestään muuttunut. Leo Aleksandrovitsh käänsi päänsä ikkunaan päin. Sen alapuolella lähti katosta ulkonema, huone sijaitsi siis jossakin ylisillä. Katolla tepasteli sulkasatoinen varis, tokkien, kovalla mustalla nokallaan lahonnutta puuta. Harmaja kissa näkyi kömpivän eteenpäin ulointa katonrajaa myöten. Varis säikähti ja oli vähällä lähteä lentoon — räpsäyttipä se kerran siipiäänkin; mutta kissa ei ollut sitä huomaavinaankaan, vaan katosi savupiipun taa.

Leo Aleksandrovitsh huomasi sopimattomaksi kauemmin vaieta. Olga puolestaan odotti, että hän jotakin kysyisi. Mutta kaikki pyöri niin kumman sekaisin Leon päässä. Hän antoi katseensa harhata ympäri huonetta. Kaikki oli siinä niin puutteenalaista ja köyhää. Laiha vuode, ohkanen tyyny, vanha kulunut boijipeite… Hänen palvelijallaan oli paremmat olot… Nurkassa kehyksetön pyhimyksen kuva. Lampussa sen edessä lekkui punaisen lasin sisässä raukea liekki, vuoroin aleten vuoroin nousten, niinkuin olisi sekin varonut tämän häviölle joutuneen miehen puolesta. Alaston lattia oli la'aistu ja puhdas.