Mutta Leo ei enää kuunnellut mitä hän sanoi… Olgan vastustuskyky alkoi laimeta.
Ja yhtäkkiä tuntui kuin joku olisi nostanut hänet ylös ja heittänyt pois. Ovea koputettiin.
— Kuka se on?
Oliko se todellakin Olga Stepanovnan ääni? Niin käheältä ja kummalliselta se kuului.
— Minä se olen… Sonja…
Tukien päätään kädellään astui Olga Stepanovna ovea kohden.
— Mitä sinä tahdot?
— Lupotshka pyysi, että tulisitte antamaan voita ja potatteja…
— Mitä? Mitä voita?
— Voita… päivälliseksi…