(Äänettömyys.)
FLÖJBERG.
Sa jotain sanoit?
(Hannu puistaa päätään.)
FLÖJBERG. Korvissani niin nyt soi ja humisee. Jos laulettais!
HANNU. Niin, ehkä uskot, että taivuttais nyt punanahat laulus simasuinen kuin tyttölapset serenaadis muinen!
FLÖJBERG.
Sa kuinka monta luulet tulevaksi?
HANNU.
Noin kaksituhatta.
FLÖJBERG.
Ja meit' on kaksi!
HANNU.
Kakstuhatta ja sata kaksi.
(Flöjberg katsoo ihmeissään Hannuun.)