FLÖJBERG (laulun loputtua).
Ah, joka saiskin kuolla kotonaan!
(Äänettömyys.)
HANNU.
Miks sieltä lähditkään sa maailmaan?
Sull' oli koti… tyttö —
FLÖJBERG.
Eeva?
HANNU.
Niin.
Jos muistini ei petä, Flöjbergiin
hän oli pikiintynyt.
FLÖJBERG. Hannu, nyt mun täytyy tunnustaa: ma lähtenyt oon karkuretkelleni hänen vuokseen.
HANNU.
Oo!
FLÖJBERG.
Niin.
HANNU (matkien Flöjbergiä). Mut kotihis ja hänen luokseen sa taasen kaipaat. Jättikö hän, vai?
FLÖJBERG.
Hän! Jätti — jätti, liian lievä sana!
Sun lähtös jälkeen halpaa halvempana
mua piti, aivan suunniltaan mun sai —