Pois luotain parvet ystäväin, pois, kauas kupeiltani, kun kohotan ma kilpeäin, kun tartun kalpahani! Akilles taiston haastantaan ei kulje käsityksin, hän yksin kohtaa vaarojaan ja kohtaa voiton yksin.
Pois kädet armaat kaulastain, kun sydämeni palaa! Nyt lyödä juonet jumalain mun sydämeni halaa. Nyt koko Troija tulla saa ja jumal-mahdit kateet. Mun kilvestäni kimpoaa pois säilät, nuolisateet.
Ja vaikka tanterelle jään, kun täyttyy arpa elon, mun sydämeeni, sisimpään ei lyöty haavaa pelon. Ma uhmaan yötä Orkuksen ja kateen silmän taikaa, ma lemmin Moiraa mainehen ja kuolon yhtäaikaa!
THEBALAISTEN TAISTOLAULU
Emme me taistele vaimojen vuoksi — vaimomme kulkevat vierailla teillä. Emme me taistele lastemme vuoksi — oudot on uskot ja aattehet heillä. — Emme me kodin vuoks vuodata verta sammale peittää sen rauniot kerta. Emme me kultaa ja saalista halaa — aika sen ruosteen kuonalla valaa. Maineen tähden, laakerin vuoksi kuumana veremme hiekkahan juoksi. Eespäin miehet kuoleman teitä: kateiset vuossadat katsovat meitä!
LYNKEUS
Sun pettää pilven punerrus ja kevään kukkatarhat ja aallon kuulto, kimallus ja haavehet ja harhat.
On pinnan kiilto hetken vaan,
mut totuus iäst' ikään.
Luo katsees kiveen harmajaan,
ei siinä muutu mikään!
Pois ota silmäs verkalleen, pois käännä maailmasta! Ken näkee kiven sydämeen, hän näkee toden vasta.