Ja silloin tunsin kuin ois hellä käsi
mun sydäntäni hivellyt ja silloin
ma tunsin, tunsin: kunne elämäsi
se teillä maailman on käyvä milloin,
niin tääll' on olentosi juuret syvät vain täällä kertoo taru ihmeitänsä, vain täällä sydäntäsi lähestyvät sun muistos rakkaat kaikki kätköistänsä.
Ja suuren kaupungin kun pauhinassa sa turhaan etsit, etsit itseäsi, sa tunnet, että tuolla, Pohjolassa, on iäks vangittuna elämäsi.
KEVÄTLAULU
Kevätlaulua laineet laulavat ja ulapat hopein hohtaa. Valonsäteet niinkuin vasamat valonarkoja silmiä kohtaa.
Kevät tullut on keralla selkeän sään
kuin ennen vuosien mennen,
mut nyt sen tullessa kylmäks jään
kuin milloinkaan en ennen.
Kovin kauan on kestänyt varjoa yön, kovin kauan jäätä ja lunta. Ei ymmärrä talveen tottunut syön valon suurta, suvista unta.
KATSON VIRRAN KALVOHON —
Katson virran kalvohon, kaikki katoo sieltä, aalto soljuu solisten uuden aallon tieltä.
Virta vierii verkalleen
kauas kohti merta.
Sinne, sinne aaltoset
katoatte kerta.