Ja kun esivallan edustaja tunnusti voimattomuutensa Nuusperin löytämiseksi, tyytyivät Korpijoenkin miehet mutisten toteamaan, että Nuusperi teki jutkun ja säilytti kauniisti nahkansa. Hyökättiin Iisakin kimppuun, kun tämä ei paremmin pitänyt miestä silmällä, eikä kirjoja ja asioita ennemmin tarkastellut.
Iisakki otti myhäillen vastaan nämä syytökset. Ensin oli asia saanut hänetkin korvallista kynsimään, mutta nautittuaan uudesta avio-onnestaan ja saatuaan hellää lohdutusta Taavalta, oli asia käynyt hänestä pian pikku seikaksi, jonka jotenkuten saattoi selvittää. Eivät edes kolmolaisten pilapuheet saaneet hänen sisuaan kuohumaan. Ei nytkään, vaikka poriseva akkalauma oli piirittänyt kaupan ja odotti asian ratkaisua. Lempeästi vain hääteli Iisakki liian lähelle tuppautuvia akkoja ja kuunteli suu naurun mateessa Kuivalan osuuskaupan hoitajan myrkyllistä sanatulvaa.
Korpijoen miehiä oli kokoontunut kauppaan ja oli päätettävä, jatketaanko kauppaa vai hajoitetaanko se.
Yksimielinen päätös oli, että kauppaa jatketaan, kun kirkonkylän kaupasta saadaan uusi hoitaja.
Miehet myhähtelivät jo tyytyväisenä. Olisihan saattanut käydä hullumminkin, esim. jos koko kauppa olisi jonakin kauniina kesäyönä hävinnyt joen rannalta. Olihan nyt vielä seinät jälellä ja osa tavaroitakin, joita Nuusperi ei ollut ehtinyt myydä eikä jaksanut mukanaan kuljettaa. Ja olihan tulevina aikoina hupaisaa katsella Korpijoen osuuskaupan hoitajan koristeellista kirjanpitoa.
XXIV.
On poutainen sunnuntain iltapäivä Rietulassa. Piiat ja rengit ovat menneet kylälle ja lautamies lukee postillaa tuvan pöydän päässä. Hiljaisuutta ei riko muu kuin kärpästen surina hiestävän kuumassa tuvassa. Missä on Eedla, talon nuori emäntä?
Äänekäs kuorsaus kuuluu kamarista ja sielläpä on nuori emäntä rauhallisena unien maailmoissa. Sängyssä kellottaa selällään, kädet pään alla ja suu on suloisesti auki.
Rietula jatkaa yhä lukemistaan, vaikka kärpäset tekevät yhtämittaa salahyökkäyksiään hänen kaljulle päälaelleen. Vähitellen näyttää Rietulan kärsivällisyys loppuvan ja, kun kärpäset purasevat päälakea, hotaisee, hän niitä ja kiroaa kesken hartausharjoituksensa.
Rietula on koettanut sanaa tutkimalla häätää pois painavaa mieltä, joka on häntä viime päivinä lakkaamatta ahdistanut. Nytkin on istunut puoli päivää postillan ääressä ja hiki valuu miehen korvallisilta.