Rietula oli odottanut avioliitostaan suurinta onnea, mutta se oli tuonutkin suurinta murhetta hänelle. Eedla oli tyttönä ollessaan ollut ynseä miesväelle ja nyt tullut vielä ynseämmäksi. Päivisin tuiskahteli miehelleen, kun tämä ystävällisesti lähenteli ja illoin, kun onneton aviomies aikoi samaan sänkyyn, polkaisi Eedla jalkaa ja karjaisi:
— Tulehan siihen, tampun koira!
Rietula oli koettanut hyvitellä Eedlaa karamelli- ja rinkiläpusseilla ja joskus saanutkin hänen kovan sydämensä pehmenemään, mutta sitten taas tuli riivaajainen Eedlalle entistä ankarampana.
Rietula oli arvellut suutari Horttanaiselle, että mitä pitäisi tehdä ilkeän aviovaimon ojentamiseksi. Ja Horttanainen oli siihen tietänyt neuvon. Hän oli suositellut parhaimpana keinona selkäsaunaa tai muurahaispesää.
— Jos et kehtaa peitota akkaasi, niin on toinenkin keino, oli suutari selittänyt. Varustat muurahaispesän säkkiin ja kun eukkosi nukkuu makeimpaan ilta-uneensa, pudistat säkin sisällön sänkyyn, niin jo luonto lauhtuu. Minä olen tuon keinon koettanut ja nähnyt sen varmasti auttavan.
Eihän Rietula tullut koettaneeksi ystävänsä hyvää neuvoa. Pistäysi vain joka toinen ilta noutamassa makeispussin Kolmon osuuskaupasta ja ojensi sen Eedlalle, joka pussin saatuaan virkkoi alahuultaan venyttäen:
— Y…hyy. Kaikkeen se rahansa tuhlaa.
Mutta nyt oli tämäkin keino käynyt Rietulasta vastenmieliseksi ja alakuloisena hän muisteli menneitä poikamiespäiviään. Ja kun kuuli, että Iisakki oli onnellinen avioliitossaan, kirosi hän katkerasti. Taava olisi kyllä tullut hänellekin, vaan mikä kehno lienee saanut Eedlaan takertumaan.
Rietula lopetti lukunsa ja alkoi tuprutella savuja rätisevästä piipustaan. Eedla kuului yhä kuorsahtelevan kamarissa. Viime yönäkin se pahus oli hänet ajanut keskellä yötä saunaan makaamaan. Pitäisi puhua rovastille, jos tuo tietäisi paremmat neuvot antaa kuin Horttanainen.
Portailta kuului askeleita ja kohta astui tupaan muutamia Kolmon miehiä. Rietula toimitteli istumaan ja tarjosi tupakkamassiaan. Mutta miehet eivät istuneet eikä massi kelvannut yhdellekään. Rietula jäi ihmeissään katselemaan miehiä, joiden korvallishaivenet olivat nousseet pystyyn.