— Mitä sitä kuuluu, kysyi hän hämillään miesten odottamattomasta jurotuksesta.
— Vielä häntä kehtaa kysellä, niinkuin ei tietäisi, jurahti joku miehistä.
— Ka, mitä nyt?
— Etkö tuota tienne, että kanki on Kolmon osuuskaupan oven päällä, kivahti Möttösen Eero.
Rietula oli pelkkänä kysymysmerkkinä.
— Niin aivan, älä toljota, eilen oli nimismies käynyt sulkemassa kaupan.
— Älä!
— Ka, kun vielä siinä… Samoin kävi meidän kaupalle kuin Korpijoenkin, ellei vielä hullummin. Olisit, Rietula, aikanaan katsonut.
— Mikäs korpijokelaisten on yrittäessä, kun on uusi hoitajakin ja hiljaisuudessa sopivat asiansa, mutta meidän… kun sinä, Rietula, et…
Mutta Rietulan ylenmäärin kiusaantunut luonto kuohahti.