On mainittava, että kyläkuntiin tulee kerran viikossa posti, joka tuo jokusen sanomalehden kylän vauraimpiin taloihin. Ja siinä on kaikki henkinen viljelys, lukuunottamatta kituvaa raittiusseuraa ja kylien keskeisiä juorupuheita, joilla asianomaiset ravitsevat itseään kotoisista pelloista saadun viljan ohella.
II.
Lämpimät paisteet olivat sulatelleet hankia, ja päivisin tiet jo upottivat ja kallistuivat yhä enemmän vinoon. Muutamissa paikoin näkyi jo sulaa maata jalaksen uurnassa ja tiekin oli käynyt rapakoiseksi.
Kyrmyniska käveli verkalleen kallistunutta peltotietä ja myhähteli itsekseen. Kevät näytti tulevan tavallista aikaisempaan. Päiväkulta paistaa lekotti lämpimästi ja öillä oli taivas pilvessä.
— Kohta siitä alkaa kevätkalan pyynti, murahti mies ääneen, tultuaan pihatörmälle, johon näkyi virtaileva joki alempana rannassa, — joko lienee Rietula rysänsä tupannut joen alajuoksuun? murahteli Kyrmyniska edelleen ja kuin vastausta saadakseen jäi katselemaan Kolmon puolelle Rietulan peltoja ja pihamaata, jotka hyvin sopivat näkymään Mikkolan pihaan.
Rietula näytti seisovan hänkin talonsa piharakennuksen nurkalla ja katselevan Mikkolaan päin.
— Keh, mitähän se nyt siellä vahtaa, myhähti Kyrmyniska ja silmäsi omille vainioilleen, joilla pohotti pitkä rivi lantakasoja, jotka olivat olleet aina lukuisammat hänen pelloillaan.
— Niitä se siellä tarkkailee… kai lukeakseen. Saaneeko luetuksi. Kolmekymmentä kaksi niitä on, ja viisitoista on vaan Rietulan pelloilla. Heh, mitäpä tuosta. Olkoon mitä on, mutta kateena se niitä katselee.
Iisakki pyörähti tupaan, otti orrelta talvella korjaamansa haukirysät alas ja sitoi ne kimppuun. Vetäistyään rasvapieksut jalkaansa, painui ulos rysänippu kainalossa joen rantaan. Saatuaan venheen vesille, antoi hän sen hiljaa lipua virran mukana ja jäi katselemaan kirkkaasti välkehtivää veden pintaa.
Iisakki oli ollut pahalla tuulella useita viikkoja yhtämittaa tietämättä siihen syytä oikein itsekään. Jokin outo, ellottava tunne oli häntä painanut. Oliko kyläläisten riitaisuus, jota hän oli koettanut voimiensa mukaan musertaa, painanut mieltä, vai yksinäinen vanhanpojan elämäkö kävi tympäiseväksi?