Mutta nyt siinä venheen keinuessa hiljaa eteenpäin, tunsi Iisakki aivan yhtäkkiä käyvän mielensä hyväksi. Hymy herahti suupieleen ja povessa sykähti niin kuin ennen nuorena miehenä.
Päivä paistoi lämpimästi, hanget alenivat ja Mikkolan vainiot paljastuivat lumen alta tuoden esiin kauniit oraat. Hyvinpä olivatkin säilyneet talven alla. Valtava vilja siinä taas lainehtii kesän tultua.
Iisakki tarttui airoihin ja vetäisi voimakkaasti rintaa paisuttavan hyvän mielen vallassa. Mutta lahoneet hankavitsat rouskahtivat poikki, ja Iisakin täytyi istua perään melomaan.
Iisakin suu kiertyi leveään hymyyn ohjatessaan venhettä joen suuhun. Mistä se nyt tosiaankin tämä hyvänmielen tunne pulpahti niin yhtäkkiä? Tämä kaunis kevätköhän se vielä saisi vanhat veret liikkeelle? Heh, olipa mistä oli ja tulkoon mistä tulee, kunhan on hyvä olla, eikä aina mieltä paina jäytävä alakuloisuus. Pistetään rysät entisiin kalapaikkoihin, keitetään kalaa ja odotellaan kesää. Ja siinä sivussa ojennetaan riitaisia kyläläisiä sovinnon tielle. Ojennetaan, neuvotaan, vaikkapa siitä murtavatkin suuta ja haukkuvat Kyrmyniskaksi.
Venheen kokka kahahti rantakaislikkoon, mutta Iisakki ei malttanut vielä nousta rysiä laittamaan, vaan jäi edelleen miettimään.
Kymmenen vuotta sitä on jo Mikkolassa eletty. Mikä lienee silloin saanut Hämeestä tänne muuttamaan ja kauniit syntymäseudut jättämään. Niinkuin olisi muka täällä paremmat maat olleet ja kalavedet. Kadutti kaupat ensin muutamia vuosia ja ikävä oli Hämeeseen, vaan siinähän tuo on tasaantunut, ja talo on noussut ja pellot kasvavat nyt jo niin että kuuluu kylälle asti.
Talonsa on saanut nousemaan, kun on puuhannut, mutta eipä ole naapurein välit parantuneet, vaikka olisi kuinka saarnannut. Riidellään ja hosataan yhtämittaa ja milloin ei julkisesti riidellä, niin silloin takanapäin jurnutetaan ja puhutaan pahaa ja arvotonta toisistaan. Mutta olkoon miten on. Eikö tästä puolin jääne sovintoyritykset sikseen. Sekö heille ikänsä saarnaamaan! Heh, riidellään sitten, kun kerran se on mieleisempää. Riidellään ja hosataan ja tapellaankin, jos niin tarvitaan. On sitä Kyrmyniskassakin sisua, jos niikseen tulee.
Iisakki pisti piippuunsa, sylkäisi, pisteeksi mietteilleen ja nousi ketterästi laittamaan rysiä kuntoon. Jalka nousi keveämmin kuin ennen ja hyvä mieli tuntui vaan paisuvan.
Iisakki oli saanut jo ensimäiset rysänsä jokeen ja aikoi viimeisiä asettaa entisiin paikkoihinsa joen viimeisessä mutkassa, kun hän hätkähti jo ihmeissään seisomaan.
— Kuka pirhana siihen jo ehti rysänsä, virkkoi katsellessaan entisiä rysän paikkoja, joihin oli jo pyydykset pantuna.