— Oli varmaankin kaksikymmentä!
— Jos nyt Rietula tietäisi, että täältä rotat sinne lähetetään…
— Hi, hi, hi! Vimperin mielipuoli Kustuakin jo nauratti.
Mutta kauan eivät miehet joutaneet seisoksimaan. Nyt oli tupa uusilla nurkkakivillä. Uusi ovi ja paljon muuta oli laiteltava entisen lahoneen sijaan. Tartuttiin taas höyliin ja kirveisiin ja miehet alkoivat heilua.
Emännät toivat taloista puurovateja, ja suurusta ahmaistiin kesken kiireen ja yhä tulisemmalla vauhdilla jatkettiin työtä.
— Mutta portaatkin pitäisi saada, arveli joku. Mistä ne…?
— Vieritetään tuosta joen rannasta sileitä kiviä.
Kohta ilmestyi Miirun Eedla varsiluudan ja sangon kanssa tuvan edustalle ja kysyi:
— Joko saa tulla pesemään?
— Ei vielä, vastattiin. Vasta puolen päivän ajoissa.