Iisakki hymyili makeinta hymyään Eedlalle ja virkkoi hiljaa:
— Me sitten Eedlan kanssa yhdessä pesemme, eikö niin?
— Kyllä minä saan yksinkin, virkkoi Eedla ynseästi.
— Noo, eihän niin… parempihan on aina kahden… sopotti Iisakki. Minä kannan vettä ja Eedla hosaa luudalla.
Näin nousi vähitellen, luultavasti vajaassa päivässä, Korpijoen huomattavin sivistys- ja edistyskeskus.
Mutta mikä?
Pian se näkyy kaikille ohikulkijoille, näkyypä Kolmonkin puolelle. Mikkolan tuvassa puuhaa maalarin sälli Nuusperi hikisenä mahdottoman pitkän ja leveän lavitsan ääressä. Pohjamaali on punainen ja sinisellä vetelee nyt maalari melkein miehen korkuisia kirjaimia lavitsaan. Pohjamaalissa hohtaa jo kunnioitusta herättävänä.
OSUUSKAUPPA.
Siis nimikilpi uudelle osuuskaupalle, jonka korpijokelaiset ovat salaa kolmolaisilta perustaneet ja parhaillaan sille laittavat lesken tupaa uudeksi ajanmukaiseksi asunnoksi.
Kolmonkin puolella on huomattu Korpijoen miesten ankara touhu joen rannalla. Ensimäisenä sen on Rietula huomannut, käytyään tavanmukaisella aamutarkastuksella pihamaan nurkalla.