— Kyl' se ny' mahraa näkyy Kolmonki puolell', arveli maalari katsellen ihaillen työtään.
— Näkyy se toiseenkin pitäjään, jos tarkkaan katsoo, innostuivat isännät, ja Iisakki kysyi maalarilta:
— Paljonkos nyt tulee vaivoista?
— Mahraaks' se ny' olla liikaa, jos ottais kahreksa markkaa, arveli maalari.
— Mitäs se nyt paljon…
Ja Nuusperi sai kympin vaivoistaan.
— Kukas teitil tulee kaupanhoitajaks'? kysyi Nuusperi.
Sitäpä eivät miehet edeltäpäin muistaneet ajatella, ja nyt meni Iisakin käsi ensiksi korvalliselle.
— Peijakas, kun tuota ei ole muistettu.
Nuusperi katsoi nyt sopivaksi kääntää miesten huomion itseensä ja virkkoi: