— Minä sit' olen ollu jo moness' paikass' osuuskauppaakin hoitamass'.
Siel' Etelä-Suomen puolell' olin kaksi vuotta yhress' paikass'.
— Älä…? No että ihanko tosissa? ihastuivat miehet.
— Kyll' se vaa totta ol' joka sana.
— No mitäs siinä silloin muuta kuin Nuusperi hoitajaksi, päätettiin.
— Paljonko sinä vaadit palkkaa? kyseltiin vielä.
— Noo kyl' hää siit' palkast' aina kerkiää, ku'ha täst' päästää ny' ensiks' alkuu.
Asia oli päätetty ja Nuusperin sydän löi muutamia kertoja liikaa astuessaan kauppaan järjestelemään tavaroita, joita oli jo tuotu kirkonkylästä.
— Ku mnää ny saisi eres kakski vuotta heijä kauppas hoitaa, niin ei siit' olis' kui nurkanpää jälell', arveli hän, samalla pakanallisesti riemuiten onnenpotkaustaan.
* * * * *
Osuuskaupan nimikilpi näkyi todellakin Kolmon puolelle. Pikkupojat, joilta oli ankarasti pääsy kielletty Korpijoen puolelle, sen ensiksi huomasivat ja hypellen veivät uutisen vanhemmilleen.