— Kuka hullu nyt vielä tupakkamaata laittaa, kun on juhannukseen vielä kuusi viikkoa, kivahti Eedla. Tuo ukko kun ei itse kehtaa tätä taimilavaansa laitella, niin rupesin multaa kääntelemään.
— Niin, sitäpä minäkin, että taimilavaa, oikaisi Iisakki. Taisi kasvaa
Eedlan tupakkamaa hyvästi viime kesänä?
— Näkyihän se työntävän vartta, mutta lehdet olivat semmoisia vaivaisia kurtteloita, sanoi Eedla.
Iisakki hymähti. Pakinatuulellapa tämä Eedla nyt olikin.
— Taisi sentään tulla koko vuodeksi Joosepille käryyttelemistä? uteli
Iisakki.
— Vielä tuo eilen näkyi noita hienoksi jyskyttävän, jurahti Eedla.
— Siellä Mikkolassa se olisi hyvä tupakkamaa, kehaisi Iisakki. Kelpaisi siellä Eedlan kasvatella, eikä työntäisikään paljasta vartta, kasvaisi lehteäkin.
Eedla muljahutti epäluuloisesti Iisakkiin.
— Vai vielä tässä pitäisi kylään lähteä näitä tupakkamaita penkomaan, niin kuin ei tämä jo riittäisi. Hyh, kelpaisi sitä sitten laiskojen ukkojen nenänsä alla käryytellä ilmaan akkasen ihmisen vaivannäköä.
Iisakki istui polvet pystyssä siankaukalolla ja harkitsi, miten voisi parhaiten asiansa Eedlalle ilmaista.