— Jo on siinä tiukkaluontoinen naisihminen, päivitteli Iisakki jäätyään yksin pihamaalle. Kun pitää mokomalle itsensä paljastaa ihan pohjia myöten, ennenkuin ymmärtää.
Iisakki meni hiki otsalla tupaan jatkamaan piiritystään.
* * * * *
Tällä välin oltiin myöskin Ylä-Rietulassa suuruksella. Rietula oli valvonut koko viime yön ja miettinyt naima-asiataan ja sitä, milloin kävisi Eedlalle tunnustamassa lämpimät, viime aikoina jo polttaviksi käyneet tunteensa. Rietula istui nyt ruokapöydässä ja ryysti piimävelliä kuin vihan vimmassa. Hän ei ollut vielä menettänyt ruokahaluaan, kuten Mikkolan Iisakki. Näyttipä niinkuin ruokahalu olisi viime aikoina asian johdosta vain parantunut.
Rietula kävi täyttämässä vatinsa piisin nurkalla kolmannen kerran ja talonväki katseli kauhistuen isännän tavatonta ruokahalua.
Kustaava kysyi jo hätäisesti:
— Mikä sille isännälle on nyt tullut, kun noin kauheasti syö?
Mutta Rietula muljautti vain vihaisesti Kustaavaan, nousi pöydästä, röyhtäisi pari kertaa niin, että tupa raikui ja pisti puukkonsa seinän rakoon.
Suutari Horttanaisen eukko tuli tupaan ja, kiirehtimättä istumaan, kutsui isännän ulos.
— No mitä nyt?