Asia oli päätetty ja emäntä kiehautti kahvit ja tarjosi tulevalle vävypojalleen.
— Mutta mitenkäs sitten, äiti, jos Rietula tulee minua tahtomaan, arveli Eedla, kun Iisakki oli jo lähtenyt.
— Kyllä tuo tyttö on koko leuhkana, kun aprikoi tuommoisia ja vielä kyselee. Jos Rietula tulee tahtomaan, niin polkaiset jalkaa ja sanot että en! Ja sillä hyvä.
— Mutta kyllä minä vaan pelkään sittenkin, että Rietula minut nai.
Eveliina sai jälleen aloittaa saarnan tyttärelleen siitä, mitenkä pitää ihmisen olla vähämielisen, jotta pelkää turhan päiväisiä.
Iisakki asteli ylävästi peltojensa pientareilla. Ei koskaan ollut hänen rintaansa avarruttanut sellainen riemu kuin tänään. Ja miten luontokin oli sopusoinnussa hänen mielialojensa kanssa. Miten lämpimästi värähtelivät päivänsäteet peltojen tuoreessa mullassa ja miten suloisesti kiuru viserteli kattojen yläpuolella.
Oli niinkuin sunnuntai tämä siunattu Vappukuun ensimäinen päivä.
XII.
Kolmon emännillä oli lystiä pyykkirannassa joen sillan vieressä. Toukokuun aurinkoinen päivä lämmitti, ja lipeäpata porisi iloisesti kivien välissä.
Korpijoen eukot olivat muuttaneet pyykkirantansa vähän alemmaksi ja sattuivat hekin nyt samana päivänä pyykkirannalleen.