— Tässä onkin paljon parempi ranta ja vesikin on puhtaampaa, arveli yksi.
— Niin vain. Siellä kolmolaiset sotkivatkin aina veden rytkyillään, ettei puhdasta saanut, varsinkaan, jos satuttiin pyykille samana päivänä, arveli toinen.
— Niin oli. Kun nyt vaan pysyisivät pyykkirannallaan eivätkä muuttaisi tänne.
Kolmon pyykkirannalla keskusteltiin myöskin, mutta paljon tärkeämmistä asioista. Ylä-Rietulan isännän ja Mikkolan Iisakin naima-asia oli siellä pohdittavana ja se synnytti vilkasta mielipiteiden vaihtoa.
— Kuuluu Miirun Eveliina luvanneen tyttärensä Iisakille. Jo on siinä hullu ihminen, kun ei osaa valvoa tyttärensä etua. Pääsisi lautamiehelle ja rikkaaseen taloon.
— Parasta onkin, kun pysyy puolellaan, kivahti Möttösen Taava, joka salaisesti toivoi pääsevänsä Rietulan emännäksi.
— Kun kuului olleen se Eedla semmoinen löyhkä, ettei ollut osannut sanoa sitä eikä tätä, kun sulhaset tulivat. Äitinsä oli pitänyt puuttua asiaan, ja kun se pitää sitä Iisakkia mukamas parempana, niin sille lupasi ja puhui valmiiksi.
— Kuka sitä puhui?
— Sarvi-Kaisa oli puhunut Rietulan Kustaavalle.
— Voi hyvä isä! Vai semmoinen tuppelo tästä Eedlasta… No näkeehän sen päällekin päin, että typerä se raukka on.