— Ja semmoista sitten tämä Rietulan lautamies… Kun mies saisi vaikka kirkonkylän röökinöitä, niin puutuppas nyt tuommoiseen!
— Ja se Eedla kun on vähäkuuloinenkin.
— Älä?
— No varmasti!
— Jo minä nyt ihmettelen sitä lautamiestä!
— Viiraahan se viisastakin, kun sattuu.
Pesupata porisi ja jutut luistivat. Jokainen korpijokelaisista sai osansa. Ei säästetty Nuusperiakaan, joka istui nytkin polvet pystyssä osuuskaupan rappusilla ja nautinnolla paistatteli päivää ja heitteli karamelleja pojille, jotka tappelivat hänen huvikseen.
Kolmon eukkojen likavesi virtaili joessa jo korpijokelaistenkin pyykkirannalle. Ja siitä nousi melu.
Räätäli Romppasen eukko sen ensiksi huomasi ja kivahti pyttytoverilleen:
— Katso nyt, mikä kura sieltä sillan rannasta tulee! Joko ne kutjakkeet taas ovat niitä ryysyjään kurnuttamassa!