Mikkolan Iisakki oli huomannut, että molempien kylien vaimoihmiset olivat pyykillä ja, tietäen heidän välinsä vielä kireämmäksi kuin miesten, oli hän yleisen rauhan ja Korpijoen naisten kunnian puolesta varuillaan, jos tappelu syntyisi. Nytkin, kun Romppasen akka oli huomionsa lausunut, oli hän kuullut sen ja laskeutui osuuskaupan törmälle siltä varalta, että taistelu akkojen kesken syttyisi.
Romppasen akalla on pöyhkeä luonto. Niinpä hän ei nytkään suvainnut, että kolmolaiset likasivat heidän pesuvetensä. Akka paapersi sillan korvaan ja aloitti:
— Onko ne korpijokelaisten vaatteet niin syntisiä, että teidän pitää laskea likavetenne niiden huuhteeksi!
— Älä tolita! Virta se tuo sinne likavedet, ettäs nyt ymmärrät ja häpeät! vastattiin aivan oikeutetusti Kolmon puolelta. Ja sitten vähitellen kehkeytyi keskustelu, joka on sopivin sivuuttaa selostamatta.
Toran kiihkeimmilleen kehittyessä juoksi suutari Horttanaisen akka sillan kautta Korpijoen puolelle aseenaan miehensä likaiset ja märät housut. Tämä kävi niin nopeasti, ettei Romppasen akka huomannutkaan, ennenkuin sai iskun korvalliselleen suutarin housuilla.
Romppasen akalla ei ollut asetta ja hän oli vähällä hätääntyä, mutta pyykkitovereita ehti apuun aseineen.
— Tuos' on märkä säkki, lyö sillä!
— Ja tässä karttu, jos kovempata asetta tarvitaan!
Romppasen akka sai rullalle kierretyn säkin ja antoi sillä Horttanaisen akalle sellaisen iskun, että tämä horjahti pahasti.
Mutta Horttanaisen akka katsoi edullisemmaksi käydä käsin vastustajaansa, ja kierien käsirysyssä pyllähtivät akat jokeen.