Ja Rietula sylkäsi kouriinsa valmiina käymään käsirysyyn, jos tarvittaisi.
Iisakinkin mieli myrtyi ja hän purasi piipun vartta, joka sattui olemaan hampaissa, niin että pala lohkesi suuhun. Mutta riitaa ei mies sen pitemmältä käynyt haastamaan. Lähti astumaan ja virkkoi mennessään Rietulalle:
— Tulehan aamulla Mikkolaan sampiaiskeitolle. Pistetään kahviksikin ja vielä on putelissa pikkuisen, josta pulitetaan sekaan. Olen parhaimpia vieraita varten säästellyt.
Rietula kuului kiroavan kiitokseksi lähtiessään soutamaan.
III.
Iisakki istui kamarissaan keinutuolissa ja antoi sen hiljaa liikkua. Iltapäivän aurinko paistoi ikkunasta sisään ja muodosti kirkkaan valojuovan lattiapalkeille. Könniläinen mittasi aikaa verkalleen.
Iisakin piippu oli sammunut ja sitä pitävä käsi valahtanut riippumaan tuolin kaiteen yli. Miehen otsalla oli syvät mieterypyt.
Kyllä vain korpijokelaiset ja kolmolaiset olivat asettaneet hänet kovalle koetukselle. Hän oli jo päättänyt, ettei kajoo heidän riitoihinsa, vaan pysyy kaikista erillään, mutta myttyyn meni se päätös.
Kylät olivat päättäneet perustaa yhteisen osuuskaupan ja asiasta oli jo pidetty kokouksia, ja osuudet olivat merkityt, vaan paikasta oli syntynyt riitaa. Kolmolaiset tahtoivat kauppaa puolelleen ja samoin vaatimuksin esiintyivät korpijokelaisetkin, vaatien kauppaa joen rannalle, jossa oli sopiva kartano heidän kylänsä puolella.
Korpijokelaiset olivat käyneet tänään miehissä puhumassa Iisakille asiasta. Miehet tulivat kiihtyneinä, hiukset pystyssä vaatimaan Iisakkia sovittajaksi asiassa ja pitämään heidän puoltaan kiistanalaisesta kaupan, paikasta.