Kaupanhoitaja hätkähti, sillä kukaan ei tohtinut sanoa Rietulaa etunimeltään. Tämäkö Eedla nyt tohti.
Mutta Rietula hymyili vain ja osti Eedlalle suuren pussin karamelleja, josta toimenpiteestä sai kokonaan tytön luottamuksen puolelleen.
— Johan Mooses on ostanut uuden hatun… Kun kuului se meidän sonni repineen sen mustan kirkkohatun, virkkoi Eedla jotain sanoakseen.
Rietulan niska kävi punaiseksi, mutta hän ei puhunut mitään. Otti vain rinkilöitä ja tukki taskunsa täyteen.
Eedla hankkiutui pois lähtemään ja Rietula supatti hiljaa hänelle:
— Mennään tuonne joen rannalle istumaan ja syömään rinkilöitä. Ei suinkaan Eedlalla niin kiirettä ole.
— Ei, ei, jos sattuu kuka näkemään, esteli Eedla hiljaa.
— Istutaan siellä ladon takana, niin ei kukaan näe, arveli Rietula ja leikkisänä lisäsi:
— Eedla ei muuten istuisi tämmöisen vieressä?
— Nii-iin! Kun se taas tuo Mooses…