Rietula ei ennen milloinkaan ollut joutunut niin pian matkavalmiiksi kuin nyt. Ruoska vongahti hevosen lautasilla, joka lennähti tielle kuin nuoli. Kylän koiria oli kokoontunut maantien varteen ja ne seurasivat Rietulaa haukkuen ja pyörien ärhentelevästi hevosen jaloissa. Olipa se menoa! Mutta tamma olikin saanut hyvää hoitoa isännältään tämän matkan tekoa varten.
XVII.
Iisakki istui armaansa kanssa pappilan portailla ja odotteli rovastin heräämistä. Kansliahuoneen portaat olivat itäpuolella kartanoa ja hetki sitten noussut aurinko lämmitti suloisesti siinä istuessa. Iisakki oli parhaimmalla tuulellaan. Selitettyään Eedlalle kaikki talousasiansa ja suunnitelmansa, alkoi hän hyräillä käsi Eedlan olalla:
"Ihanassa ryytimaass' oli montakin tuttuu. Sinun kanssasi, neito nuori, on sydämellinen juttu."
Eedla hörähti nauramaan ja päivitteli:
— Jo on vanha mies kepsu, kun kehtaa syntisiä lauluja hyreksiä.
— Lauletaan sitten kotiin mennessä suvivirsi, kun näkyy näin kaunis päiväkin tulevan, virkkoi Iisakki ja laitteli piipun poroja poskeensa siltä varalta, että pian pääsisi rovastin kanssa juttuamaan ja silloin ei sopinut poltella piipulla.
Jopa ilmestyi pihaan Iisakin puhemieskin, Kuivalan vanha kellonsoittaja, joka tavallisesti esiintyi puhemiehenä Kuivalan arvokkaimmilla isännillä. Juhlan kunniaksi oli hänellä hännystakki, jonka hän oli saanut senaattorivainajalta, ja joka oli väljänlainen laihalle Kello-Mikolle, mutta siitä huolimatta arvon mukainen asu puhemiehelle.
Jo aukeni kansliahuoneen ovi ja rovasti tuli paitahihasillaan verannalle.
— Hyvää huomenta!