Renki painoi oven kiinni ja ihmetteli isäntänsä murahtelua.
— Ei ole nyt meidän ukko oikealla tolalla. Viime aikoina onkin istunut ja miettinyt… sitä akattomuuttaanko surenee.
Ja kun isäntä laskeutui portailta ja meni aitan ohi maantielle, arveli renki vielä työnsä keskeyttäen:
— Ei se tänään kävelekään sillä tavoin, että siinä olisi puolensa pitäjätä. Mikä pahus sitä vaivaa…?
Iisakki kävellä köhnysteli joen sillalle ja siinä vasta huomasi, että oli tullut ohi Miirun tiehaarasta. Aikoi kääntyä, mutta huomasi nais-ihmisen joella pesupuuhissa. Kukahan se olikaan? Pitääpä katsoa tarkemmin! Miirun Eedla. Eikös ollut Eedla tosiaankin vaatteita karttuamassa!
Iisakki sanoi hyvän päivän ja nojasi kaidepuuhun.
— Päivää vain. Kokoukseenko se isäntä oli menossa?
Eedla näyttikin vastoin tavallisuutta olevan puhetuulella.
— Sinnehän tässä… Sattui tuossa vähän viemään ohi.
Iisakki kaivoi housuntaskusta piipun ja pisti hampaisiinsa muistamatta sitä täyttää.